Työni kivoja ja vähän vähemmän kivoja puolia

Aloin tässä laiskan sunnuntaipäivän (ja Miehen puolikkaat -maratonin) keskellä mietiskellä, mitkä asiat tekevät työstäni niin mieleistä ja mitkä sitten ovat niitä vähemmän mukavia juttuja.

Yksi todella paljon työssä viihtymiseen vaikuttava asia on asiakkaat. Itselläni on ainakin käynyt niin hyvä tuuri, että 99 % asiakkaistani on mukavia aivan tavallisia ihmisiä, jotka tulevat kampaajalle laitattamaan hiuksensa, ostamaan heille sopivia tuotteita ja pitämään pienen lepohetken arjen keskellä. Asiakkaat ovat työni punainen lanka - ilman heitä en voisi tehdä tätä työtä.

Asiakkaiden lisäksi myös työkavereiden kanssa toimeen tuleminen on hyvin tärkeää. Ja ei pelkästään toimeen tuleminen, vaan yhteen hiileen puhaltaminen ja lennokas huumori. Kahdeksan tuntia ei tunnu niin pitkältä ajalta, jos on joku tai joitakuita, kenen kanssa ratkoa ongelmat, jakaa hommat ja heittää läppää. Hyvä fiilis näkyy ulospäinkin iloisena asiakaspalveluna ja työssä jaksamisena.

Intohimo hiuksia kohtaan ajaa ihmisiä tälle alalle. Olisi varmasti todella tylsää käydä sellaisella kampaajalla, joka ei olisi kiinnostunut työstään, saati sitten olla se kampaaja itse! Kampaaja on taiteilija, joka käyttää hiuksia materiaalinaan. Oman käden jäljen näkeminen luo onnistumisen tunteita ja hymy asiakkaan kasvoilla on paras kiitos tässä työssä. Kun onnistuu tekemään tukan, joka miellyttää sekä asiakasta että kampaajaa itseään, muistaa aina, miksi on valinnut tämän alan.

Kampaajan työssä on myös se hyvä puoli, että oppiminen ei pääty koskaan. Kukaan ei voi milloinkaan tietää ihan kaikkea hiuksista ja niiden toiminnasta. Jatkuvasti tulee uutta tutkimustietoa ja myös niitä omia oivalluksia. Työssä tapahtuneet epäonnistumisetkin voi kääntää voitoksi, jolloin samaa virhettä ei tule toistettua uudelleen. Itsensä kehittäminen pitää kampaajan tiedot tuoreena ja näin ollen hänellä on tarjota asiakkailleen vain parasta mahdollista palvelua.

Vaikka yksi parhaista puolista työssäni on ihmiset, on se myös yksi pahimmista puolista. Se yksi prosentti asiakkaista, jotka eivät arvosta kampaajan työtä, kiukuttelevat, jatkuvasti myöhästelevät tai jättävät kokonaan saapumatta paikalle, kinuavat lähes ilmaisia palveluksia ja niin edelleen, he tekevät tästä työstä vähemmän mielekästä. Ymmärtäähän sen, että jokaisella on joskus huono päivä ja kaikkien kanssa ei voi millään tulla toimeen, mutta joskus sanonta "asiakas on aina oikeassa" tekisi mieli vetää vessanpöntöstä alas. Puhumattakaan niistä tyypeistä, jotka olettavat, että koska olen kampaaja, haluan leikata ihmisten hiuksia vapaapäivänäni neliömetrin suuruisessa pimeässä kylppärissä Fiskarsin saksilla - ja ilmaiseksi luonnollisesti.

Kampaajan työllä ei varsinaisesti rikastu, mikä on toinen merkittävä miinuspuoli. Jollakin sitä ihmisen pitäisi kuitenkin asua, syödä ja maksaa laskunsa. Tässäkin kohtaa esiin astuu palava into tehdä tukkaa työkseen, kukapa tätä työtä näillä palkoilla tekisi, jos ei kokisi tätä niin omaksi jutukseen? Niinpä, tuskin kukaan.

Näihin kuviin (becomegorgeous.com), näihin tunnelmiin.